Intermedial Ontologies: Strategies of Preparedness, Research and Design in Real Time Performance Capture

The paper introduces and inspects core elements relative to the ‘live’ in performances that utilise real time Motion Capture (MoCap) systems and cognate/reactive virtual environments by drawing on interdisciplinary research conducted by Matthew Delbridge (University of Tasmania), and the collaborative live MoCap workshops carried out in projects DREX and VIMMA (2009-12 and 2013-14, University of Tampere). It also discusses strategies to revise manners of direction and performing, practical work processes, questions of production design and educational aspects peculiar to technological staging. Through the analysis of a series of performative experiments involving 3D real time virtual reality systems, projection mapping and reactive surfaces, new ways of interacting in/with performance have been identified. This poses a unique challenge to traditional approaches of learning about staging, dramaturgy, acting, dance and performance design in the academy, all of which are altered in a fundamental manner when real time virtual reality is introduced as a core element of the performative experience. Meanwhile, various analyses, descriptions and theorisations of technological performance have framed up-to-date policies on how to approach these questions more systematically. These have given rise to more sophisticated notions of preparedness of performing arts professionals, students and researchers to confront the potentials of new technologies and the forms of creativity and art they enable. The deployment of real time Motion Capture systems and co-present virtual environments in an educational setting comprise a peculiar but informative case of study for the above to be explored

An Artistic Community and a Workplace: How Finnish Independent Theatres Interact with Money

The article analyzes how money interacts with the practices and organizational activities of independent theatres in Finland in the 2010s. It discusses what kind of development the interaction entails or favors in the wider context of Finnish cultural policy. We share the results of Visio (2015-16), an empirical study and development project funded by the Ministry of Education and Culture and carried out with four professional independent theatres, which originated as group theatres, but are now institutionalized and operate with discretionary state subsidies. During the development project supported by Theatre Centre Finland, the study observed aspects of organizational development and learning as well as sustainable work in the said theatres. This was done via ethnographic and multiple case study methodologies. The study defined a theatre organization as a community for artistic work and a workplace for a diverse group of theatre professionals. The cases and the ethnographies were then reflected against current Finnish cultural policy.As descendants of the group theatre movement – arising from artistic ambition and opposition to commercialism – Finnish independent theatres have developed in different directions in their ideas of theatre, artistic visions, objectives, production models, and positioning in the field. Yet, there is a tendency to define independent theatres in opposition to theatres subsidized by law (the so-called VOS theatres), instead of laying stress on their specific artistic or operational visions or characteristics. This emphasis is present in public discussions, but also in the self-definitions of independent theatres. Money, and the economic affairs it underlines, strongly interact with the development, organizational learning, and working culture of Finnish independent theatres. Theoretically, we promote a Simmelian framework that stresses the socio-cultural dimension of money. Thus, we examine how the practices of the monetary economy are present in the practices and the development of independent theatres, and how this reflects their position within the current cultural policy and funding systems. Based on the above, the article suggests a more versatile approach to artistic independent theatres – one that emphasizes recognizing the heterogeneity of their operating models and artistic orientations, and their roles as diverse artistic communities aside from workplaces

The Future of Culture’s Powerhouses: On the Accessibility, Viability, and Design of Hybrid Performance

This essay discusses some introductory but crucial observations on the potentials of hybrid live performances in terms of their accessibility, viability, and design. Its arguments emerge from the artistic work and research carried out in the project LiDiA (Live+Digital Audiences, 2021-23). The said project critically reimagines the operational dynamics of mid-size and small performance venues in Finland – frequently the powerhouses of emergent cultural innovations – and their capacity to cater for wide and diverse on-line or virtual audiences in addition to the limited audiences reaching the venues in person. Resource intensive to begin with, the hybrid operating models require constant and well-planned curation of different design and artistic methods, revenue logics as well as related technologies and media. The essay discusses the nature of some of these challenges and suggests ways to prepare for them in the context of digital innovations developed by mid-size and small performance communities.Essee esittelee alustavia mutta tarpeellisia havaintoja elävien hybridiesitysten saavutettavuudesta, toteuttamisesta sekä suunnittelusta. Sen näkemykset ovat syntyneet LiDiA-projektissa (Live+Digital Audiences, 2021-23, lidia.fi) tehdyn taiteellisen työn ja tutkimuksen pohjalta. Projekti hahmottelee pienten ja keskisuurten suomalaisten esitystuottajien digitaalista toimintadynamiikkaa ja erityisesti niiden mahdollisuuksia palvella laajoja virtuaaliyleisöjä fyysisesti paikalle saapuvien yleisöjen lisäksi. Hybridit toimintamallit vaativat jatkuvaa ja perehtynyttä suunnittelua taiteellisten menetelmien, tuottajien ansaintalogiikan sekä erilaisten teknologioiden ja medioiden kuratoinnin suhteen. Teksti pohtii tähän suunnitteluun liittyvien haasteiden luonnetta ja ehdottaa samalla tapoja valmistautua niihin

The Future of Culture’s Powerhouses : On the Accessibility, Viability, and Design of Hybrid Performance

publishedVersionPeer reviewe

From A Darkness to A Blind Spot: Encounters between Theatre, Modern Continental Ethics of Responsibility and the Concept of Evil

Tutkimus tarkastelee teatteritaiteen, modernin mannermaisen vastuun etiikan ja pahan käsitteen välisiä suhteita filosofisesta näkökulmasta. Se muodostaa sarjan analyyttisia havaintoja, joiden avulla voidaan pohtia entistä tarkemmin teatterityön, draaman ja modernin eettisen ihmiskuvan välistä ongelmakenttää. Tutkimus ei oleta taustakseen mitään yhtenäistä käsitystä teatterin suhteista eettisiin kysymyksiin, näiden sosio-poliittisiin kytkentöihin tai pahan olemassaoloon, eli kysymys ei ole minkään vakiintuneen filosofisen, tutkimuksellisen tai teatterillisen yhteisön eetoksen tarkentamisesta tai vahvistamisesta. Sen sijaan työ analysoi prosesseja, joilla useat historiallisesti ja ideologisesti erilliset ja eriävät filosofiset sekä taiteelliset lähestymistavat ovat osallistuneet inhimillisen olemassaolon, sen ilmaisullisen/teatterillisen ulottuvuuden ja näissä konteksteissa ilmenevien vastuukysymysten välisten suhteiden käsittelyyn. Samasta syystä tutkimus ei käsittele teatteria yhtenäisenä taiteellisena traditiona, vaan taiteellisena ja luovana toimintana, johon ihmiseläin osallistuu olemisesta kiinnostuneena ja huolestuneena toimijana. Tarkastellut draamat, esitykset ja teatteriteoreettiset näkemykset valaisevat modernin ihmiskuvan eettistä problematiikkaa useista eri lähtökohdista. Itävaltalaisen näytelmäkirjailijan Peter Handken (1942-) varhaiset työt tarjoavat tutkimukselle haastavia kielellisiä ja tietoisuutta koskevia näkökulmia, sillä ne avaavat tutkimusreittejä etiikan, kielen, kommunikaation, ilmaisun ja merkityksen välisiin ristiriitaisiin ja toisinaan radikaalia pahaa ilmentäviin suhteisiin. William Shakespearen (1564-1616) Macbeth (1606) ja Jean Racinen (1639-1699) Phèdre [Faidra] (1677) tuottavat työssä perustavia kysymyksiä koskien ihmissubjektin ja olemisen välisen suhteen eettistä ratkeamattomuutta. Sarah Kanen (1971-1999) 4.48 Psychosis (2000) puolestaan kääntää tulkitsijansa tarkastelemaan tarvetta rakentaa ja ylläpitää inhimillisiä merkityksiä sekä tämän tarpeen suhdetta eettisiin kysymyksiin ja pahan mahdollisuuteen olemisen rakenteessa itsessään. Työ keskittyy myös yhteen Buchenwaldin keskitysleirin vankien valmistelemaan teatteri- ja kabaree-esitykseen, joka heijastaa ihmisilmaisun, kielen, politiikan ja etiikan välisiä monimutkaisia suhteita sekä näiden suhteiden tuottamaa eettistä yhteismitattomuutta. Teatteria, taidetta ja tutkimuskohteita koskevat teoreettiset näkökulmat rakennetaan ensisijaisesti Herbert Blaun (1926-), Roland Barthesin (1915-1980), Denis Guénounin (1946-), Hans-Thies Lehmannin, Martin Heideggerin (1889-1976), Esa Kirkkopellon (1965-), Zeami Motokiyon (1363-1443), Slavoj i ekin (1949-), Janelle Reineltin, Oliver Felthamin, Jacques Rancièren (1940-) ja Alenka Zupancicin (1966-) ajatusten varaan. Vaikka teatterintekijät, sen teoreetikot ja filosofiset tarkkailijat usein pidättäytyvät töidensä eettisten johtopäätösten liiallisesta tarkentamisesta ja kieltäytyvät näin minkään eettis-moraalisen varmuuden propagoinnista, vastuun etiikkaa voidaan lähtökohtaisesti tarkastella näiden töiden elimellisenä osana tai ongelmana. Tutkimuksen eettiset näkökannat perustuvat pääasiassa kolmen vaikutusvaltaisen mannermaisen ajattelijan tuotantoon. Huolimatta näkemyksellisistä eroistaan, Immanuel Kant (1724-1804), Emmanuel Levinas (1906-1995) ja Alain Badiou (1937-) suuntaavat kaikki eettisen pohdintansa ihmistoiminnan ja inhimillisen vastuun alueille. Valitut kolme ajattelijaa rakentavat syvällisen perspektiivin modernin ihmissubjektin eettisten statusten ja ongelmien tarkastelulle, ei vähiten siksi, että moderni ihmissubjekti merkitsee tutkimuksessa toimijaa, joka käsittää itsensä autonomiseksi mutta vastuulliseksi tekijäksi siinä määrin kuin sen luonnolliset ja sosiaaliset ympäristöt toimivat esteinä, huolenaiheina ja mahdollisuuksina sen (jokseenkin) itsenäiselle tahdolle ja ajattelulle.From A Darkness to A Blind Spot: Encounters between Theatre, Modern Continental Ethics of Responsibility and the Concept of Evil The dissertation focuses on certain philosophical aspects which address the relations between theatre, modern continental ethics of responsibility and the concepts of evil pertaining to or arising from the socio-political tensions between the former two contexts. The chosen viewpoints do not comprise or represent a comprehensive or uniform conception of theatre s involvement in our views on ethics or their socio-political implications, but they do form a line of questioning which may bring us closer to an unresolved ethical problematic at the heart of theatrical activity. The heterogeneity of the viewpoints results from an analytical strategy, which does not assume that its elements can be synchronised with some stable philosophical, academic or theatrical tradition and community. Instead, it strives to demonstrate how several historically and ideologically detached approaches may participate (and have participated) in the discussions concerning the relations between human existence, its expressive/theatrical scope and the questions of responsibility that emerge from those overlapping contexts. The theatro-ethical themes discussed include various works and phenomena which do not necessarily serve as legitimised examples of modern conception(s) of ethics, or even as historically accurate representatives of the modern era. However, they have been chosen in order to elucidate the ethical problematic of the modern human subject and of the study in a diverse manner. The early works of the Austrian playwright Peter Handke (1942-) offer us challenging linguistic and epistemological (knowledge-related) problematisations of the human individual, and thus informative excursions into the discordant ? and sometimes radically evil ? relations between ethics, language, communication, expression and meaning. Certain features of William Shakespeare s (1564-1616) Macbeth (1606) and Jean Racine s (1639-1699) Phaedra (1677), as well as certain analyses of their identity politics and ontological (being-related) problematic, bring into the discussion some fundamental issues that concern the ethical core of the human animal s relation to being. Sarah Kane s (1971-1999) 4.48 Psychosis (2000), in turn, causes us to examine the need to construct and uphold meanings and themes in human communication and the relation of this need to ethical questions and the possibility of evil within the very structure of being. Lastly, one of the theatre/cabaret performances prepared by the prisoners of the Buchenwald concentration camp during the Holocaust brings us to reflect on the fact that the relations between human expression, language, politics and ethics appear to give rise to a disquieting ? but indelible ? ethical incommensurability. Although these are just few examples of the theatrical cases this study discusses, they illuminate the scale of its ethical questions. Theoretical views on theatre and the arts in general, which link up with the works and performances discussed, are engaged with such thinkers as Herbert Blau (1926-), Roland Barthes (1915-1980), Denis Guénoun (1946-), Hans-Thies Lehmann, Martin Heidegger (1889-1976), Esa Kirkkopelto (1965-), Zeami Motokiyo (1363-1443), Slavoj i ek (1949-), Janelle Reinelt, Oliver Feltham, Jacques Rancière (1940-) and Alenka Zupan?i? (1966-). The ethical views of the study rest mainly on the thought of three influential continental philosophers, Immanuel Kant (1724-1804), Emmanuel Levinas (1906-1995) and Alain Badiou (1937-), all committed to ethical approaches which surpass but embrace the prerequisites of human initiative and responsibility in their own distinctive manners. These thinkers have been chosen with a view to forming an in-depth perspective on the problems that concern the ethical status of modern human subjects; subjects who consider themselves autonomous but responsible in the sense that their natural and social contexts serve as obstacles, concerns and opportunities for their (somewhat independent) will and reason

From A Darkness to A Blind Spot: Encounters between Theatre, Modern Continental Ethics of Responsibility and the Concept of Evil

Tutkimus tarkastelee teatteritaiteen, modernin mannermaisen vastuun etiikan ja pahan käsitteen välisiä suhteita filosofisesta näkökulmasta. Se muodostaa sarjan analyyttisia havaintoja, joiden avulla voidaan pohtia entistä tarkemmin teatterityön, draaman ja modernin eettisen ihmiskuvan välistä ongelmakenttää. Tutkimus ei oleta taustakseen mitään yhtenäistä käsitystä teatterin suhteista eettisiin kysymyksiin, näiden sosio-poliittisiin kytkentöihin tai pahan olemassaoloon, eli kysymys ei ole minkään vakiintuneen filosofisen, tutkimuksellisen tai teatterillisen yhteisön eetoksen tarkentamisesta tai vahvistamisesta. Sen sijaan työ analysoi prosesseja, joilla useat historiallisesti ja ideologisesti erilliset ja eriävät filosofiset sekä taiteelliset lähestymistavat ovat osallistuneet inhimillisen olemassaolon, sen ilmaisullisen/teatterillisen ulottuvuuden ja näissä konteksteissa ilmenevien vastuukysymysten välisten suhteiden käsittelyyn. Samasta syystä tutkimus ei käsittele teatteria yhtenäisenä taiteellisena traditiona, vaan taiteellisena ja luovana toimintana, johon ihmiseläin osallistuu olemisesta kiinnostuneena ja huolestuneena toimijana. Tarkastellut draamat, esitykset ja teatteriteoreettiset näkemykset valaisevat modernin ihmiskuvan eettistä problematiikkaa useista eri lähtökohdista. Itävaltalaisen näytelmäkirjailijan Peter Handken (1942-) varhaiset työt tarjoavat tutkimukselle haastavia kielellisiä ja tietoisuutta koskevia näkökulmia, sillä ne avaavat tutkimusreittejä etiikan, kielen, kommunikaation, ilmaisun ja merkityksen välisiin ristiriitaisiin ja toisinaan radikaalia pahaa ilmentäviin suhteisiin. William Shakespearen (1564-1616) Macbeth (1606) ja Jean Racinen (1639-1699) Phèdre [Faidra] (1677) tuottavat työssä perustavia kysymyksiä koskien ihmissubjektin ja olemisen välisen suhteen eettistä ratkeamattomuutta. Sarah Kanen (1971-1999) 4.48 Psychosis (2000) puolestaan kääntää tulkitsijansa tarkastelemaan tarvetta rakentaa ja ylläpitää inhimillisiä merkityksiä sekä tämän tarpeen suhdetta eettisiin kysymyksiin ja pahan mahdollisuuteen olemisen rakenteessa itsessään. Työ keskittyy myös yhteen Buchenwaldin keskitysleirin vankien valmistelemaan teatteri- ja kabaree-esitykseen, joka heijastaa ihmisilmaisun, kielen, politiikan ja etiikan välisiä monimutkaisia suhteita sekä näiden suhteiden tuottamaa eettistä yhteismitattomuutta. Teatteria, taidetta ja tutkimuskohteita koskevat teoreettiset näkökulmat rakennetaan ensisijaisesti Herbert Blaun (1926-), Roland Barthesin (1915-1980), Denis Guénounin (1946-), Hans-Thies Lehmannin, Martin Heideggerin (1889-1976), Esa Kirkkopellon (1965-), Zeami Motokiyon (1363-1443), Slavoj i ekin (1949-), Janelle Reineltin, Oliver Felthamin, Jacques Rancièren (1940-) ja Alenka Zupancicin (1966-) ajatusten varaan. Vaikka teatterintekijät, sen teoreetikot ja filosofiset tarkkailijat usein pidättäytyvät töidensä eettisten johtopäätösten liiallisesta tarkentamisesta ja kieltäytyvät näin minkään eettis-moraalisen varmuuden propagoinnista, vastuun etiikkaa voidaan lähtökohtaisesti tarkastella näiden töiden elimellisenä osana tai ongelmana. Tutkimuksen eettiset näkökannat perustuvat pääasiassa kolmen vaikutusvaltaisen mannermaisen ajattelijan tuotantoon. Huolimatta näkemyksellisistä eroistaan, Immanuel Kant (1724-1804), Emmanuel Levinas (1906-1995) ja Alain Badiou (1937-) suuntaavat kaikki eettisen pohdintansa ihmistoiminnan ja inhimillisen vastuun alueille. Valitut kolme ajattelijaa rakentavat syvällisen perspektiivin modernin ihmissubjektin eettisten statusten ja ongelmien tarkastelulle, ei vähiten siksi, että moderni ihmissubjekti merkitsee tutkimuksessa toimijaa, joka käsittää itsensä autonomiseksi mutta vastuulliseksi tekijäksi siinä määrin kuin sen luonnolliset ja sosiaaliset ympäristöt toimivat esteinä, huolenaiheina ja mahdollisuuksina sen (jokseenkin) itsenäiselle tahdolle ja ajattelulle.From A Darkness to A Blind Spot: Encounters between Theatre, Modern Continental Ethics of Responsibility and the Concept of Evil The dissertation focuses on certain philosophical aspects which address the relations between theatre, modern continental ethics of responsibility and the concepts of evil pertaining to or arising from the socio-political tensions between the former two contexts. The chosen viewpoints do not comprise or represent a comprehensive or uniform conception of theatre s involvement in our views on ethics or their socio-political implications, but they do form a line of questioning which may bring us closer to an unresolved ethical problematic at the heart of theatrical activity. The heterogeneity of the viewpoints results from an analytical strategy, which does not assume that its elements can be synchronised with some stable philosophical, academic or theatrical tradition and community. Instead, it strives to demonstrate how several historically and ideologically detached approaches may participate (and have participated) in the discussions concerning the relations between human existence, its expressive/theatrical scope and the questions of responsibility that emerge from those overlapping contexts. The theatro-ethical themes discussed include various works and phenomena which do not necessarily serve as legitimised examples of modern conception(s) of ethics, or even as historically accurate representatives of the modern era. However, they have been chosen in order to elucidate the ethical problematic of the modern human subject and of the study in a diverse manner. The early works of the Austrian playwright Peter Handke (1942-) offer us challenging linguistic and epistemological (knowledge-related) problematisations of the human individual, and thus informative excursions into the discordant ? and sometimes radically evil ? relations between ethics, language, communication, expression and meaning. Certain features of William Shakespeare s (1564-1616) Macbeth (1606) and Jean Racine s (1639-1699) Phaedra (1677), as well as certain analyses of their identity politics and ontological (being-related) problematic, bring into the discussion some fundamental issues that concern the ethical core of the human animal s relation to being. Sarah Kane s (1971-1999) 4.48 Psychosis (2000), in turn, causes us to examine the need to construct and uphold meanings and themes in human communication and the relation of this need to ethical questions and the possibility of evil within the very structure of being. Lastly, one of the theatre/cabaret performances prepared by the prisoners of the Buchenwald concentration camp during the Holocaust brings us to reflect on the fact that the relations between human expression, language, politics and ethics appear to give rise to a disquieting ? but indelible ? ethical incommensurability. Although these are just few examples of the theatrical cases this study discusses, they illuminate the scale of its ethical questions. Theoretical views on theatre and the arts in general, which link up with the works and performances discussed, are engaged with such thinkers as Herbert Blau (1926-), Roland Barthes (1915-1980), Denis Guénoun (1946-), Hans-Thies Lehmann, Martin Heidegger (1889-1976), Esa Kirkkopelto (1965-), Zeami Motokiyo (1363-1443), Slavoj i ek (1949-), Janelle Reinelt, Oliver Feltham, Jacques Rancière (1940-) and Alenka Zupan?i? (1966-). The ethical views of the study rest mainly on the thought of three influential continental philosophers, Immanuel Kant (1724-1804), Emmanuel Levinas (1906-1995) and Alain Badiou (1937-), all committed to ethical approaches which surpass but embrace the prerequisites of human initiative and responsibility in their own distinctive manners. These thinkers have been chosen with a view to forming an in-depth perspective on the problems that concern the ethical status of modern human subjects; subjects who consider themselves autonomous but responsible in the sense that their natural and social contexts serve as obstacles, concerns and opportunities for their (somewhat independent) will and reason